Lisätietoa

 

1700-luvun alkuun sijoittuvien historiallisten romaanien tausta

 

Vietin lapsuuden kesät mummolassa Pohjanmaalla. Mummolan kirjahyllyssä oli Kortesjärven historia -niminen kirja, josta pienenä alakoululaisena luin, että vihollissotilaat olivat kiduttaneet ja tappaneet kortesjärveläisiä isonvihan aikaan vuosina 1714-1715. Kun myöhemmin aloin harrastaa luovaa kirjoittamista, kauhistus muistui mieleen. Ajattelin, että pakeneminen marraskuun loskassa ja pimeydessä on pelottavampaa kuin moni kohtaus nykyajan kauhuelokuvissa, erityisesti koska tämä oli totta.

Perehdyin historialliseen taustaan ja luin professori Kustaa H. J. Vilkunan ja professori Jukka Korpelan tutkimuksia. Lisäksi monista pitäjistä oli tehty aivan erinomaisia historiatutkimuksia. Heikki Junnila oli tehnyt suuren työn kokoamalla Etelä-Pohjanmaan Järviseudun historian. Venäläisten 1700-luvun alun kaleerilaivoista oli loistava Ilkka Linnakon toimittama teos Riilahden taistelu 1714. Ne loivat perustan, jota täydensin omilla tutkimuksillani esim. kirkonkirjoista. Kirjoittamisen edetessä tiedon tarve lisääntyi. Luin tuhansia sivuja, edellä mainittujen lisäksi mm. kaikki aihepiiriin liittyvät uudet väitöskirjat Suomen yliopistoista. Lisäsin romaanien loppuun tietosivut lähdeviitteineen.

Kiljukotka -kirjaa kantaa rakkaustarina, jolla kevensin rankkoja tapahtumia. Buharan satakieli -kirja on Kiljukotkaakin raskaampi aiheensa puolesta, mutta loin karjalaisen tulkin hahmon tuomaan toivoa ja iloa synkkiin käänteisiin. Itse pidän erityisesti tulkin puheesta, jota opettaja Aaro Puputti ystävällisesti käänsi Jaakkiman murteelle. Oli hauskaa etsiä karjalaisia sanontoja. Halusin tallentaa omia lapsuuskokemuksiani mukavista ja leppoisista karjalaisista.

Buharan satakieli -kirjan taustatöihin liittyi oleellisesti matka Uzbekistanin vanhoihin silkkitien kaupunkeihin, muun muassa Hivaan ja Buharaan, vuonna 2018. Meillä oli Uzbekistanissa loistava paikallinen opas, joka tunsi yksityiskohtaisesti alueen historiaa. Romaanin takalehdessä on tällä matkalla otettuja kuvia. Etulehdessä on kaksi Mannerheimin vuonna 1907 ottamaa valokuvaa, joissa miesten asut ja moskeijoiden ulkoasu todennäköisesti ovat samanlaisia kuin kirjan tapahtuma-aikaan 1700-luvun alussa.

Olen opiskellut luovaa kirjoittamista Helsingin yliopistossa, Turun mestarikurssilla ja Oriveden opistossa. Kirjoitan yleistajuisia tietopohjaisia tekstejä päätyössäni, mutta fiktio on erilaista. Parhaimmillaan kohtaukset elävät mielessä kuin elokuvan kohtauksina ja yritän nopeasti kirjata ylös mitä näen, vaikka kirjoittamani teksti jää väistämättä vaisuksi tunnekokemukseen verrattuna. Käytän musiikkia eläytymisen apuna. Buharan satakielen viimeisillä sivuilla on kuvaus musiikista, muun muassa Toivo Kuulan vuonna 1907 kirjaama nuotti Orpolapsen polska kirjan tapahtumapaikalta ja kirjaa varten sanoittamani vanha venäläinen mustalaislaulu.

Olen valmistellut Isoviha-sarjaan useita jatko-osia, mutta niiden kirjoittaminen on ollut Buharan satakielen julkaisemisen jälkeen tauolla. Aikaa ja energiaa vapautuu syksyllä 2025, kun jään eläkkeelle päätyöstäni.

Skripent Oy mahdollisti uuden tyyppisten kirjojen julkaisemisen ja haluankin kiittää tukijoukkojani kannustuksesta.